Avainlippu mielletään usein merkiksi täysin kotimaisesta tuotteesta. Sellaisesta jossa jokainen raaka-aine on syntynyt Suomen rajojen sisällä. Todellisuus on huomattavasti moniulotteisempi.
Kun perehdyin Suomalaisen Työn Liiton julkisiin Avainlippu-sääntöihin, yksi asia pysäytti: kotimaisuutta ei mitata materiaalien alkuperän vaan omakustannusarvon kautta. Laskelma kysyy: missä työ, osaaminen ja lisäarvo syntyvät. Ei pelkästään sitä missä raaka-aine kasvoi tai terä valettiin.
Se muuttaa koko kysymyksen asettelun oleellisesti ja se sai minut miettimään miten Koillismaan Veitsen toiminta suhteutuu näihin kriteereihin.
Mitä laskelmaan oikeasti kuuluu
Avainlippu-verkkokaupalle asetettu vaatimus on selkeä: kotimaisuusasteen tulee ylittää 50 prosenttia omakustannusarvosta. Omakustannusarvo lasketaan muuttuvista kuluista joihin luetaan kaikki palvelun tuottamiseen tarvittava työ ja infrastruktuuri. Ei siis ainoastaan myytävien tuotteiden hankintahinta.
Omakustannusarvoon laskettavat kulut
Missä Koillismaan Veitsen arvo syntyy
Veitsiaihiot hankitaan pääsääntöisesti valmiina. Siitä lähtee koko lisäarvon rakentaminen. Terä teroitetaan, kahvat viimeistellään, kaiverrukset tehdään asiakkaan toiveiden mukaan. Pakkauksesta lähetykseen, markkinoinnista asiakaspalveluun: jokainen vaihe tapahtuu täällä Koillismaalla.
Jokainen veitsi tarkistetaan ja viimeistellään käsin. Terä teroitetaan optimaaliseen leikkuukulmaan. Kahvat hiotaan. Asiakkaan toivoma kaiverrusteksti tai kuva laseroimme paikan päällä. Tuote pakataan, lähetetään Suomesta ja asiakaspalvelu vastaa suomeksi, Koillismaalta käsin. Verkkokauppa, markkinointi, tilausten käsittely, kaikki samoin.
Kun lasketaan yhteen kaikki tähän tarvittava työ teroitukset, viimeistely, kaiverrukset, pakkaus, lähetys, markkinointi, asiakaspalvelu, verkkokaupan ylläpito. Kotimaisen työn osuus omakustannusarvosta nousee selvästi yli puolen.
Muut kriteerit
Pelkkä 50 prosentin raja ei riitä. Avainlippu-verkkokaupalle asetetaan myös rakenteellisia vaatimuksia: toiminnan tulee pyöriä Suomessa, johto on suomalainen, asiakaspalvelu ja varasto sijaitsevat Suomessa ja toimitukset lähtevät Suomesta. Lisäksi verkkokaupan tulee tarjota tuotteisiin liittyvää asiantuntemusta ja lisäarvoa asiakkaalle.
Kaikki nämä toteutuvat. Toiminta on koillismaalaista pienyrittäjyyttä pienintä yksityiskohtaa myöten.
Tämän arvion perusteella Koillismaan Veitsen verkkokauppa täyttäisi Avainlippu-verkkokaupalle asetetut kriteerit. Erityisesti kotimaisuusasteen osalta toiminta näyttää istuvan kriteeristöön hyvin.
Mutta
Avainlippu-merkki ei ole itsejulistus. Se edellyttää virallista hakemusta Suomalaisen Työn Liittoon, jäsenyyttä yhdistyksessä ja toimikunnan tekemän arvion hyväksyntää.
Koillismaan Veitsi ei tällä hetkellä ole Avainlippu-merkinhaltija eikä Suomalaisen Työn Liiton jäsen. Virallinen myöntäminen edellyttää aina hakuprosessin läpikäyntiä.
Jos tulevaisuudessa päätämme hakea merkkiä, se olisi ennen kaikkea vahvistus sille mitä teemme jo nyt. Ei brändäystemppu vaan tunnustus tavasta tehdä työtä.
Miksi tämä ylipäätään on kiinnostavaa
Koska kotimaisuus ei ole mustavalkoinen asia. Se ei tarkoita, että kaikki osat ovat suomalaisia. Ei ole ajat sitten ollut edes mahdollista. Se tarkoittaa sitä, että työ, osaaminen, palvelu ja raha jäävät Suomeen. Koillismaalle.
Jokainen Koillismaan Veitsestä tehty tilaus tukee paikallista yrittäjyyttä. Se on mielestäni se, mitä kotimaisuus käytännössä tarkoittaa.